Aktiivisesti raskasta liikuntaa harrastavalle fibromyalgia voi ilmoittaa etenemisestä niin, että liikuntaa ei yksinkertaisesti pysty harrastamaan. Ei ainakaan ilman kipulääkitystä. Näin kävi myös 38-vuotiaalle Ronjalle, joka toteaa, että on aina rakastanut uintia, pyöräilyä ja juoksua. Rakkaus lajeihin on saanut hänet osallistumaan puolimaratoneille, kympin juoksuihin ja sprinttitriathloniin. Rennompi liikuntamuoto on ollut lenkkeily koiran kanssa. Sauvakävely oli mukana raskauden jälkeisten kilojen pudottamisessa.
Ronja kertoo, että on lapsesta asti tuntenut sateen lähestyvän ja vihanneensa hellepäiviä. Se on ominaista fibromyalgialle. Pari vuotta sitten oireilu paheni niin, että ylösnousu aamulla oli vaikeaa ja koko kehoa särki. Liikunta jäi koko ajan vähemmälle. Silloin 36-vuotias Ronja pääsi työterveyden lähetteellä reumatologin vastaanotolle ja sieltä löytyi selitystä oireiden pahenemiselle. Ukkovarpaiden tyvissä oli pahaa nivelrikkoa ja lannerangasta löytyi pullistumaa, madaltumaa, tyrää ja nivelrikkoa. Oireiden pahenemisen osasyynä hän pitää myös avioeroa 16 vuoden liitosta. Reumatologilta tuli myös virallinen diagnoosi fibromyalgiasta, vaikka Ronja arveleekin sairastaneensa sitä ihan lapsesta asti.
DIAGNOOSI OLI HELPOTUS
Diagnoosi oli itselleni helpotus, koska kuvittelin olevani luulotautinen, Ronja toteaa. ”Ympärilläni on ihmisiä, joilla on reumaa tai luustollisia muutoksia ja kuvittelin omaksuvani heidän kiputilojaan empatiassani. Sairastuminen oli todella kova paikka minulle, koska enää en kykene juoksemaan pitkiä matkoja, mutta kestävyysliikuntaa pitäisi lisätä.”
Hän toteaa sen olevan noloa, että lajina on nyt sauvakävely eikä nopeuskaan ole sama kuin ennen. Tukea on kuitenkin tullut paljon ympärillä olevilta ihmisiltä. ”Tee se mihin pystyt!” ja ”Lepää nyt, oot tehnyt tarpeeksi” ovat lauseita, joita Ilman tuntisin itseni todella huonoksi ja epäonnistuneeksi.
Ronja pohtii, että työssä ihmisen oletetaan olevan niin terve, että pystyy työnsä hoitamaan. Näin ei välttämättä ole. Hänen työkaverinsa ovat tulleet tässä vastaan antamalla lisäaikaa potilaskelloon vastaamisessa, koska tekeminen on hitaampaa kuin ennen.
LÄÄKEKOKEILUJEN MYÖTÄ ONNISTUI LIIKUNNAN LISÄÄMINEN HYVINVOINTIIN
Ronja kokee hyötyneensä kipulääkityksestä, vaikka ensimmäisenä kokeiltu Lyrica ei hänelle sopinutkaan. Nyt käytössä oleva gabapentiini on auttanut. Ronja käy työterveyden lähetteellä myös fysioterapiassa selän vuoksi ja tekee liikkeitä kotonakin.
Hän kokee, että liikunnan lisääminen kannatti aloittaa heti, kun kipulääkitys alkoi tehota. Hän muistuttaa, että hyvinvointi alkaa lisääntyä vasta 4-5 viikon kuluttua aloittamisesta. Silloin huomaa, että keho alkaa vahvistua ja mieliala paranee. ”Myös ruokavaliolla on suuri merkitys kuntoutumiseen. Proteiinit pitää olla kohdallaan ja herkutellakin saa. 12 viikon kuluttua olo on jo ihan toinen!”
Kysymykseen, mikä on tärkeintä kuntoutujalle, Ronja vastaa ja kannustaa fibromyalgiaa sairastavia: ”Avainasemassa on ehdottomasti oma asenne. Se että sulla on kipuja, ei tee sinusta huonoa. Jos tänään pystyt, niin palkitse itsesi. Jos et huomenna pysty, niin ei hätää, pystyt varmasti myöhemmin. Älä kiirehdi vaan nauti hetkestä.” Sen hän toteaa vielä lopuksi, että hänellä itsellään asenne on sellainen, että tulee urheilemaan loppuun asti, vaikka ei koskaan kilpailisi muiden kuin itsensä kanssa!